Tarinoita ja satuja

 Olipa kerran peuraäiti ja peuraisä ja heillä oli yksi vasa. Ja, mutta peurat eivät tienneet, että heitä vaani susilauma. Sudet tekivät mitä kaikkea, että saisivat peurat, mutta sudet eivät vain ikinä onnistuneet.

Sitten yksi susista sai idean: ”voisimme asettaa metsään kaikenlaisia ansoja.” Sitten yksi susi sanoi: ”Niin, voisimme vaikka hakea kylästä narua ja tehdä siitä sellaisia ansoja.” Niin sudet menivät kylään. He saivat otettua montamontamonta narua. Niin yksi susi teki ansan puuhun, että siinä oli maassa rengas. Sitten kun peuran jalka kosketti rengasta, niin se sujahti ylös puuhun. Sitten sudet eivät keksineet enää ansoja,
joten ”tämä sai nyt riittää”, sanoi susi.

Sitten yksi päivä tuli pikkupeura tutkiskelemaan maailmaa. Pikkupeura ihmetteli, että mikä tuo rengas on tuossa maassa. Sitten peura ei välittänyt siitä laisinkaan. Hän lähti suoraan siitä läpi ja niin hän tarttui ansaan. Hän vetäytyi ylös puuhun. Hän ihmetteli, että: ”mitä minulle nyt tapahtuu, onkohan tämä joku susien ansa?” Sitten sudet tulivat. Lauman johtaja sanoi: ”onneksi olkoon tämän ansan keksijälle, sinä olet tehnyt hienon ansan.” Mutta pikkupeuraa pelotti niin, että hän puri narun poikki ja tippui maahan. Sitten sudet hämmästelivät. Sitten pikkupeura nousi maasta ja lähti juoksemaan kotiinsa. Sudet yrittivät päästä perään. Sitten kaikki olivat tarttuneet ansaan, siis ansaansa. Loppu.

 Kertoja: Vilma, 8v.  6.7.2011

________________________________________________________________________________

Olipa kerran poni, joka söi porkkanoita ja sillä ratsastettiin. Se asui tallissa. Ja se lähti ulos ja katseli tähtiä. Sitten se lähti metsään ja tapasi karhun. Ja karhusta ja ponista tuli ystävykset. Ne lähtivät yhdessä retkelle ja ne söivät eväitä. Sitten karhu lähti kotiin
ja poni jäi yksin metsään. Ponikin lähti kotiin ja meni nukkumaan.

 Kertoja: Emma, 8v. 21.7.2011